Kopterikuvausta suomalaisessa maisemassa

Ilmasta kuvattavalla videolla saa näyttävää ja erilaista kuvaa kuin maanpinnalta kuvattaessa. Oman aikansa ottaa että oppii kuvaaman eri korkeuksissa ja erilaisissa kuvakulmissa, kun on ollut aiemmin tapana. Lennättäjän ja kuvaajan saumaton yhteistyö on välttämätöntä hyvän lopputuloksen saamiseksi. Kävimme elokuussa kuvaamassa Kangasalla Roineen ja Mallasveden hienoja järvimaisemia. Tässä sadepilviä Mallasveden yllä.

Olen kuvannut luontoa aktiivisesti noin 20 vuotta. Alkuun kuvasin kaikkea mahdollista – lintuja, kukkia, maisemia, makrokuvia – mitä nyt sattui luonnossa vastaan tulemaan. Ajan mittaan keskityin tiettyihin aihepiireihin ja nyt on maisemakuvaus ykkösasia, vaikka edelleen kuvaan luontoa monipuolisesti. Viimeiset kymmenen vuotta on saaristomaisema ollut pääkiinnostuksen kohde. Avaraa saaristomaisemaa kuvatessa on hyvin usein tullut mieleen se asia, että pitäisi päästä kameran kanssa maasta ylemmäs. Koko maisema avautuisi aivan eri tavalla ja kuvauksesta tulisi entistä monipuolisempaa.

Nyt tänä vuonna tällainen kuvaaminen on ollut mahdollista.

Tarvikekuva: Saaristossa tapahtuvaa ilmakuvausta varten tarvittava kalusto on melko mittava. Kuvauksessa työskentelee 2 henkilöä, käytössä on laadukas järjestelmäkamera ja sähkön saannin varmistaminen lisäävät tarvittavan kaluston määrää.

Saaristossa tapahtuvaa ilmakuvausta varten tarvittava kalusto on melko mittava. Kuvauksessa työskentelee 2 henkilöä, käytössä on laadukas järjestelmäkamera ja sähkön saannin varmistaminen lisäävät tarvittavan kaluston määrää.

Laitteiston hankinta ja testaus

Poikani Ville on jo vuosia lennättänyt erilaisia ja erikokoisia taitolentohelikoptereita ja reilu vuosi sitten tuli hänen kanssaan puheeksi kuvien ottaminen helikopterista käsin. Minulla oli asiasta omat ennakkokäsitykseni, mutta silti olin valmis lähtemään uuteen ja aika haasteelliseen projektiin avoimin ja innokkain mielin.

Minulla oli muutamia selkeitä lähtökohtia ja edellytyksiä ilmakuvauksen suhteen. Ensiksikin en halua itse opetella kopterin lentämistä, toiseksi kuvien ja videoiden laadun tulee olla sellaista, että sitä voi käyttää kuten mitä tahansa hyvälaatuista kuvaa ja videota ja kolmanneksi kuvaamisen tulee tapahtua järjestelmäkameralla. Minun pitää itse pystyä ohjaamaan kameraa ja näkemään minkälainen kuva on milloinkin tulossa. Kuvaa pitäisi pystyä ottamaan ainakin 150 metrin korkeudelta ja 500 metrin etäisyydeltä niin, että kuvaaja näkee mitä kuvaa. Saaristossa kun liikutaan niin sähköä pitää olla riittävästi peräkkäisiä lentoja varten ja akut pitää pystyä lataamaan nopeasti myös ilman sähköverkkoa.

Kuukauden päivät Ville teki töitä, surffaili netissä eri laitetarjoajien sivuilla, lueskeli muiden käyttäjien näkemyksiä ja kokemuksia. Välillä hän kyseli minulta näkemyksiä eri laitevaihtoehtoihin ja vihdoin vähän ennen joulua olimme valmiita tekemään hankintapäätöksen.

Kameraksi valittiin Panasonicin Lumix CH3 Black varustettuna M.Zuiko Digital ED 12/2.0 linssillä. Valintaan vaikuttuivat kameran saamat hyvät arvostelut sekä käyttökokemukset kopterikuvauksessa – erityisesti video-ominaisuudet saivat runsasta kehua. Kameran paino noin 500 grammaa sopi myös hyvin tähän tarkoitukseen.

Kopteri ja sen käyttölaitteisto valittiin edellä mainittujen kriteereiden perusteella. Ville hoiti kaikki käytännön tilaukset ja myös kopterin kokoamisen, joka osoittautui melkoiseksi urakaksi. Kaikkiaan tähän työhön sekä perustestaukseen kului pari kuukautta – oman työn ohella.

Vihdoin koelennoille

Kalusto on uusi sekä Villelle että minulle, joka en ole koskaan käyttänyt näitä nykyajan ohjaimia, joita jokainen nykynuori osaa käyttää miten tahtoo. Eli harjoitusta ja harjoitusta jotta ollaan valmiina, kun kevään kuvaussesonki alkaa saaristossa. Heti ensimmäiset testaus-/ harjoituslennot osoittavat sen tarpeen. Pitää oppia kameran ohjaimen ja näytön käyttö sujuvasti, eikä se onnistu kuin kuvaamalla. Lisäksi laitteiston toiminnassa on yhä yksityiskohtia, joita pitää säätää. Oma oppimisensa on myös siinä, kun tätä varustusta pitää olla käyttämässä 2 henkilöä – toinen ohjaa kopteria ja toinen kuvaa – sujuva kommunikaatio näiden molempien välillä on äärimmäisen tärkeää. Muutamia kertoja, kun on käännelty laitteita vääriin suuntiin tai videoasetus on jäänyt laittamatta päälle parhailla valoilla, niin alkaa harjoittelu mennä perille. Mutta innostus on kova ja sitä mukaa, kun hienoja kuvia ja videota syntyy, usko projektiin kasvaa kerta kerralta.

Tositoimissa Saaristomeren kansallispuiston maisemissa

Pitkän valmistelujakson jälkeen päästiin vihdoin käytännön maisemakuvauksiin Saaristomeren kansallispuistossa kesän aikana. Tässä kuvauksessa – kuten muussakin – hyvä suunnittelu on erittäin tarpeellista. Valtava määrä laitteistoa pitää olla mukana ja varaosia kaiken varalta. Kuvauspaikat on mielellään tunnettava ennakkoon, vaikka ei ennen olisikaan päässyt näkemään, miltä maisema näyttää linnun silmin. Ja näyttäähän se erilaiselta, kuvakulmat ovat hyvin mielenkiintoisia ja joskus haastaviakin. Videokuvaus – jota normaalikuvauksissa tulee liian vähän käytetyksi – tuottaa ilmakuvauksissa todella näyttävää ja erilaista kuvaa. Liikkuva ilmakuva tuo kuvaajalle monia uusia mahdollisuuksia, korkealta otetuista kuvista nopeisiin matalalla tehtyihin kamera-ajoihin. Kuvaajan mielikuvitus ja lennättäjän taidot ovat pohjana kuville ja videoille, joita luontokuvauksessa ei tähän mennessä vielä juurikaan ole nähty.

Vallitseva sää ja tuulet vaikuttavat joskus kuvausmahdollisuuksiin. Sumussa ja pienessäkin sateessa on niin paljon kosteutta ilmassa, että kuvaaminen ei silloin onnistu. Yli 8-9 m/s olevaan tuuleen emme ole lentäneet – vaikka kalusto onkin vakuutettu, niin suuren vahingon sattuessa laitteisto joudutaan hankkimaan ja rakentamaan uudelleen, mikä vie aikaa 2-4 kuukautta. Jos vahinko tapahtuu kesken parhaan kuvaussesongin, niin se vielä pahentaa seurauksia. Joskus akkujen kesto joutuu kovalle koetukselle ja tämän vuoksi monet kopterit palaavat lähtöpaikkaansa, mikäli akuista sattuu virta loppumaan kesken lennon.

Kuvattaessa kopterilla ilmasta voidaan helposti määritellä haluttu kuvauskorkeus ja myös vaihdella sitä kuvauksen kestäessä. Sääksmäen siltaa kuvattaessa tuuli oli jo lähellä 10 m/s ja kuvaus piti sen takia keskeyttää kahden lennon jälkeen.

Kuvattaessa kopterilla ilmasta voidaan helposti määritellä haluttu kuvauskorkeus ja myös vaihdella sitä kuvauksen kestäessä. Sääksmäen siltaa kuvattaessa tuuli oli jo lähellä 10 m/s ja kuvaus piti sen takia keskeyttää kahden lennon jälkeen.

Kopterikuvauksissa huomioitavia asioita

Tämä on uusi tapa kuvata. Johtuen kopterin liikkuvista roottoreista, sen painosta ja liikkeestä, on turvallisuus tärkein huomioitava asia. Määräysten mukaan suurin lentokorkeus on 150 metriä ja kopterin on oltava koko ajan sen lennättäjän hallinnassa. Nousu- ja laskuhetkellä kopterin lähellä ei ole syytä ulkopuolisten olla ja suurten ihmisjoukkojen yläpuolella ei saa lentää.

Ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita tästä uudesta kuvaustavasta ja tulevat monesti juttelemaan ja kyselemään kaikkea mahdollista. Mutta samalla jotkut ovat myös ennakkoluuloisia ja varautuneita mahdollisiin kuvauksiin ilman lupaa tai kopterin aiheuttamiin ääniin. Hyvä tapa on aina esitellä itsensä ja kuvausmenetelmänsä sekä kertoa mihin kuvia mahdollisesti tullaan käyttämään.

Luonnossa lennettäessä on aina myös huomioitava linnut ja muut eläimet sekä luonnon rauha, jota ei pidä rikkoa liian pitkillä ja äänekkäillä kuvauslennoilla.

Ensimmäisen kuvaussesongin kokemuksia ja näkemyksiä ilmakuvauksesta

Odotukset meillä olivat suuret lähdettäessä ensimmäiseen ilmakuvauskauteen. Valmistelut ja testaukset oli tehty huolellisesti. Tekniseen puoleen ja lennättämiseen Ville oli perehtynyt kiitettävästi. Minä olin puolestani miettinyt kuvauspaikkoja ja mahdollisia, rohkeitakin kuvakulmia. Oman haasteensa kuvaussuunnitteluun toi yhteisen ajan löytäminen kalenterista toivoen, että silloin säät ovat myös otollisia ilmakuvauksille.

Ensimmäinen ilmakuvauskausi ylitti odotukset. Säät osuivat kohdilleen, tutut kuvauskohteet avautuivat aivan uudella tavalla, tekniikka toimi muutamaa pientä ongelmaa lukuun ottamatta hyvin ja saatu kuvamateriaali yllätti positiivisesti. Toki toiminnassa oli vielä osittain sisäänajon tuntua, mutta uusia kohteita kuvaamalla oppii yllättävän nopeasti näkemään tämän kuvaustavan tuomia mahdollisuuksia.

Ilmakuvaukseen käytettävä laitteisto on lisääntynyt muutamana viime vuotena nopeasti. Koska kyseessä on ilmatilan käyttö joko harrastus- tai ammattikuvaustarkoituksiin, on nähty tarpeelliseksi lähteä täsmentämään lakia ja määräyksiä näiltä osin. Kuvauskopterit lasketaan miehittämättömiin ilma-aluksiin ja niiden määrän lisääntyminen vaatii sekä kansallisia että kansainvälisiä säädösmuutoksia. Vielä tämän vuoden aikana on odotettavissa uutta tietoa tästä asiasta.

Pääosan maisemakuvistani olen ottanut Saaristomereltä. Tämän artikkelin kuvat ja video on otettu Sääksmäeltä ja Kangasalta nimenomaan Suomen ammattiluontokuvaajien Järvien Suomi teemaan.

Teksti: Jaakko Ruola Kuvat ja videot: Ville Ruola – kopterin lennätys, Jaakko Ruola – kuvaus